Ensimmäinen Suomessa julkaistu keittokirja eli 1849 Turussa julkaistu "Kokki-kirja elikkä Neuvoja tarpeellisempien jota-aikaisien- ja pito-ruokien laitokseen, niin myös monellaisiin leipomisiin ja juotawien panoin ynnä tarpeellisia tietoja ruokien ja ruoka-aineiden korjusta ja säästystä j.n.e." (suom. J.F. Granlund) otti kantaa myös niinkin arkaan aiheeseen kuin oluen panemiseen. 14. jae kertoo näin:
N:o 363. Tokholmin Olutta.
Sitte kuin 1 tynnyri maltaita on parahultasella vedellä mäskätty, sekotetaan siihen puolen tunnin takaa vielä puoli tynnyriä, jonka perästä kaikki vast'uudesta sekotetaan ja amme jätetään kahdeksi tuntia peiton alle. Sitte lasketaan vierre ulos ja keitetään siksi kuin hän juokseentuu, jona se taas kaadetaan kuurna-ammeeseen.
Vedellä täytettyyn pryki-pataan pannaan sitte humaloita kahdeksi tuntia hiljaksellen kiehumaan.
Vierre lasketaan taas ulos ja kaadetaan pryki-pataan, siinnä olevan märkyyden sekaan, jossa ne sekasin keitetään kaksi tuntia ja kuurnataan sitte kylmään astiaan.
Kuurnassa vielä jäljellä oleva vierre kaadetaan nyt pryki-pataan, jossa se keitetään pari tuntia, niiden kuurnattujen humaloiden kanssa, ja kaadetaan sitte ennen kuurnatun vierteen kanssa sekasin, jossa he yhteen sekotetaan.
Valmiina pannaan tämä tynnyriin, jossa annetaan olla aikansa tynnyriä tukkimata, ja kaadetaan sitte sekaan 4 taikka 5 kauhallista humaloissa keitettyä vettä joka tynnyriin, ennen kuin ne tukitaan, ja tukittuna liattakoon henkuria, sillon tällön oluen käydessä ensimmäisinä päivinä.
Kirjan alkuun on kääntäjä ystävällisesti lisännyt lyhyen termistön ("vaikk'ei tässä kirjassa ole luulaksemme puolikuntasillekkaan suomalaisille' yhtään ymmärtämätöntä sanaa"). Lista ei tietenkään paljasta, minkä lämpöistä on parahultainen vesi saati millainen pönttö on pryki-pata. Henkuri taasen on tynnyrin ylätappi, jonka "likaamisen" tarkoitus lie tapin turvottaminen vedellä (?).
Kokki-kirjan tulkinnan tueksi on esimerkiksi Kristina Anttilan (2008) pro gradu "Anjowista öljyyn: Kokki-kirjan (1849) ruotsalaiset lainasanat ja niissä tapahtuneet muutokset nykykieleen verrattuna". Anttila kertoo "prykin" esiintyvän kirjassa vain padan määriteosana selventäen, että kyseessä on nimenomaisesti oluen panemiseen tarkoitettu kattila; sana on laina varhaisruotsin sanasta brygg, joka tarkoittaa panemista. Mikään löytämäni lähde ei kuitenkaan määrittele tällaisen padan tilavuutta, eikä sitä määrittele myöskään Kokki-kirja.
Kirjan antama "resepti" onkin siis lähinnä valmistustavan kuvaus. Mitä siitä jää käteen? Tuntia tavanomaista pidempi aika tarvittaneen siihen, että ilmeisesti rouhimatta jätetystä maltaasta saataisiin irrotettua kaikki liikenevä sokeri. Humaloistakin luulisi lähtevän ihan riittävällä tarkkuudella kaikki liikenevät alfahapot irti, kun niitä keittää neljä (!) tuntia.
N:o 363. Tokholmin Olutta.
Sitte kuin 1 tynnyri maltaita on parahultasella vedellä mäskätty, sekotetaan siihen puolen tunnin takaa vielä puoli tynnyriä, jonka perästä kaikki vast'uudesta sekotetaan ja amme jätetään kahdeksi tuntia peiton alle. Sitte lasketaan vierre ulos ja keitetään siksi kuin hän juokseentuu, jona se taas kaadetaan kuurna-ammeeseen.
Vedellä täytettyyn pryki-pataan pannaan sitte humaloita kahdeksi tuntia hiljaksellen kiehumaan.
Vierre lasketaan taas ulos ja kaadetaan pryki-pataan, siinnä olevan märkyyden sekaan, jossa ne sekasin keitetään kaksi tuntia ja kuurnataan sitte kylmään astiaan.
Kuurnassa vielä jäljellä oleva vierre kaadetaan nyt pryki-pataan, jossa se keitetään pari tuntia, niiden kuurnattujen humaloiden kanssa, ja kaadetaan sitte ennen kuurnatun vierteen kanssa sekasin, jossa he yhteen sekotetaan.
Valmiina pannaan tämä tynnyriin, jossa annetaan olla aikansa tynnyriä tukkimata, ja kaadetaan sitte sekaan 4 taikka 5 kauhallista humaloissa keitettyä vettä joka tynnyriin, ennen kuin ne tukitaan, ja tukittuna liattakoon henkuria, sillon tällön oluen käydessä ensimmäisinä päivinä.
Kirjan alkuun on kääntäjä ystävällisesti lisännyt lyhyen termistön ("vaikk'ei tässä kirjassa ole luulaksemme puolikuntasillekkaan suomalaisille' yhtään ymmärtämätöntä sanaa"). Lista ei tietenkään paljasta, minkä lämpöistä on parahultainen vesi saati millainen pönttö on pryki-pata. Henkuri taasen on tynnyrin ylätappi, jonka "likaamisen" tarkoitus lie tapin turvottaminen vedellä (?).
Kokki-kirjan tulkinnan tueksi on esimerkiksi Kristina Anttilan (2008) pro gradu "Anjowista öljyyn: Kokki-kirjan (1849) ruotsalaiset lainasanat ja niissä tapahtuneet muutokset nykykieleen verrattuna". Anttila kertoo "prykin" esiintyvän kirjassa vain padan määriteosana selventäen, että kyseessä on nimenomaisesti oluen panemiseen tarkoitettu kattila; sana on laina varhaisruotsin sanasta brygg, joka tarkoittaa panemista. Mikään löytämäni lähde ei kuitenkaan määrittele tällaisen padan tilavuutta, eikä sitä määrittele myöskään Kokki-kirja.
Kirjan antama "resepti" onkin siis lähinnä valmistustavan kuvaus. Mitä siitä jää käteen? Tuntia tavanomaista pidempi aika tarvittaneen siihen, että ilmeisesti rouhimatta jätetystä maltaasta saataisiin irrotettua kaikki liikenevä sokeri. Humaloistakin luulisi lähtevän ihan riittävällä tarkkuudella kaikki liikenevät alfahapot irti, kun niitä keittää neljä (!) tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti